Koulun verkkoympäristöt
Kouluilla on usein omat sisäiset verkot käytössä ja oppimisalustoja pyöritetään koulun omilla palvelimilla. Toisaalta oppimisalustoja käytetään myös ulkopuolisten palveluntarjoajien servereillä. Antavatko suljetut verkot lisämahdollisuuksia hyödyntää tekijänoikeudella suojattua materiaalia? Onko pienen ryhmän sisäinen verkko-oppimisympäristö yksityinen vai julkinen opetuspaikka? Mitä tekijöitä tulee ottaa huomioon pilvipalveluiden käytössä?
Julkista vai ei?
Koulun sisäiset verkot voidaan jakaa julkisiksi ja ei-julkisiksi opetusalustoiksi sen perusteella, kuinka monella henkilöllä on pääsy verkkoon. Vakiintuneen käytännön mukaan alle 20 henkilölle rajattu oppimisympäristö on ei-julkinen. 20–50 hengen ryhmä on harmaalla alueella ja julkiseksi katsotaan poikkeuksetta yli 50 henkilön ympäristö.
Julkisuuden arvioinnissa voidaan ottaa lähtökohdaksi se, että verkkojen salausjärjestelmät oletetaan toimiviksi: julkisuuskysymyksen ratkaisee siis se, kuinka monelle henkilölle on tarkoitettu antaa pääsy palveluun (esim. käyttäjätunnusten määrä).
Oppimiseen liittyvissä verkkoympäristöissä on käytössä samat oikeudet kuin muussakin opetuksessa. Jos opetusympäristö katsotaan ei-julkiseksi, teosten esittämisoikeus laajenee: myös elokuvia ja näytelmäteoksia saadaan esittää.
Esimerkiksi maksuttomassa kotiopetuksessa tämä oikeus laajentaisi hyvinkin käytettävän materiaalin kirjoa. Digitaalisissa ympäristöissä ei-julkisuus jää varsin hyödyttömäksi, sillä verkkoympäristöön on mahdotonta tuoda elokuva- tai näytelmämateriaalia tekemättä siitä ensin kopio. Kopion tekeminen taas edellyttää lupaa. Voidaan siis sanoa, että verkkoympäristön julkisuuskysymyksellä ei ole ulkopuolisen aineiston käytön suhteen juurikaan merkitystä.
Oppilaiden ja opettajien tekemien töiden luonteeseen verkkoympäristön julkisuus kuitenkin voi vaikuttaa. Mikäli työ laitetaan laajan käyttäjäkunnan saataville, voidaan se katsoa julkistetuksi tai jopa julkaistuksi. Pienen piiriin saataville ladattu työ ei puolestaan ole julkaistu.
Oma vai pilvipalvelu?
Koulun omille palvelimille hankittu verkkoalusta on kätevä ratkaisu, mikäli koulusta löytyy pätevää tietotekniikkahenkilöstöä ylläpitämään palvelua. Tekijänoikeudellisesti koulun sisäisten verkkopalveluiden käytössä kannattaa panostaa käyttöehtosopimukseen: verkkoon luotavien töiden oikeuksista voidaan sopia etukäteen, kun palvelu otetaan käyttöön. Hyvällä käyttösopimuksella vältetään monet ongelmat liittyen verkkomateriaalin käyttöön ja kopiointiin.
Ulkopuolisen palveluntarjoajan verkoissa on se periaatteellinen ongelma, ettei oppilasta tai opettajaa voida opetustarkoituksen vuoksi pakottaa liittymään palvelun jäseneksi. Lisäksi pilvipalveluissa käyttöehtosopimukset on otettava annettuina, eli niihin ei juurikaan voi vaikuttaa. Ulkopuolisten verkkoympäristöjen käytön kanssa kannattaa olla siis tarkkana, ettei palveluntarjoaja siirrä käyttöehtosopimuksella materiaalin oikeuksia kohtuuttomasti itselleen.
