Mitä oikeuksia oppilaille syntyy koulussa tekemiinsä töihin? Miten oppilaitos tai muut tahot voivat hyödyntää opiskelijoiden tekemiä töitä? Ovatko opintosuoritukset julkisia vai ei-julkisia? Tässä artikkelissa käsitellään oppilaan tekemiä töitä ja niiden saamaa suojaa. Tarkemmin erityyppisten opintosuoritusten suojasta voit lukea artikkeleista ”Oppitunneilla tehdyt työt” ja ”Opinnäytetyöt”.
Opiskelijat tekevät opintojensa yhteydessä paljon erilaisia töitä. Lain mukaan tekijänoikeus syntyy automaattisesti tekijälle itselleen, eikä tekijän iällä ole merkitystä suojan syntymiseen. Lähtökohtana on aina se, että opiskelijalle syntyy tekijänoikeus luomaansa itsenäiseen ja omaperäiseen työhönsä. Tekijänoikeus voi siirtyä oppilaitokselle ainoastaan sopimalla siitä erikseen. Alaikäisen luoman teoksen hyödyntämisestä on sovittava lähtökohtaisesti huoltajan kanssa.
Omistusoikeus ja tekijänoikeus
Tekijänoikeudellisesti ei ole mitään merkitystä sillä, onko teos syntynyt oppitunnilla tai vapaa-ajalla – opiskelija on aina tekemänsä työn tekijänoikeuden haltija. Tässä vaiheessa on kuitenkin syytä muistuttaa siitä, että omistusoikeus ja tekijänoikeus on erottava toisistaan.
Esimerkiksi taideoppilaitoksessa tehdyn veistoksen materiaalit voivat kuulua oppilaitokselle, jolloin koululla on omistusoikeus materiaaleihin ja opiskelijalla tekijänoikeus tehtyyn työhön. Omistusoikeuteen liittyvät kysymykset on hyvä ratkaista etukäteen sopimuksella, sillä epäselvissä tapauksissa voidaan ajautua pattitilanteeseen, jossa teos on fyysisesti koulun hallussa ja tekijänoikeus kuuluu oppilaalle – tällöin kumpikaan osapuoli ei pysty hyödyntämään tehtyä työtä.
Maksuttomassa koulutuksessa voidaan pitää lähtökohtana sitä, että kaikki oppilaalle annettava materiaali siirtyy samalla tämän omistukseen. Esimerkiksi yläkoulun kuvataiteen tunnilla tehtyyn piirustukseen tai puukäsityöntunnilla tehtyyn kynätelineeseen ei koululla ole edes omistusoikeutta. Maksullisessa opetuksessa omistusoikeuskysymykset on syytä määritellä etukäteen erillisellä sopimuksella.
Sopiminen on mahdollista
Opintosuoritukset voivat joissain tapauksissa olla kaupallisesti kiinnostavia, tai usein oppilaitokselle syntyy ainakin houkutus hyödyntää tehtyä työtä myöhemmin opetuksessa tai vaikkapa koulun markkinoinnissa.
Oppilaan tekemän työn kaupallisessa hyödyntämisessä pääsääntö on selkeä: opiskelija määrää itse teoksensa käytöstä. Tekijänoikeuslain mukaan taloudelliset oikeudet ovat kuitenkin siirrettävissä sopimuksin. Opiskelija voi siis luovuttaa oikeudet muille tahoille, eikä koululle synny tässä vaiheessa mitään etuoikeusasemaa. Oppilas voi siis sopia teoksensa taloudellisesta hyödyntämisestä täysin pätevästi myös ulkopuolisten tahojen kanssa.
Oppilaan tekemiä töitä ei ilman oppilaan suostumusta saa käyttää myöskään opetustarkoituksessa, sillä oppilas ei ole työsuhteessa oppilaitokseensa. Opetuskäyttöön tapahtuva oppilaan töiden hyödyntäminen edellyttää erillistä lupaa oppilaalta. Oppilaan työn käyttäminen vaatii siis aina jonkinasteista sopimista tekijän kanssa. Sopimus ei edellytä kuitenkaan määrämuotoa, ja joissain tapauksissa oppilaan työn käyttäminen opetuksessa voidaan katsoa sallituksi ns. hiljaisen sopimuksen perusteella. Tästä voit lukea lisää artikkelista ”Oppitunneilla tehdyt työt”.
Koulun nettisivuilla tapahtuva markkinointi tai koulun konsertit eivät useinkaan ole kaupallista toimintaa, mutta toisaalta niitä ei pidetä myöskään opetustapahtumana. Näissä "harmaan alueen" toimissa tapahtuvaan oppilaan teoksen käyttöön lupa on aina pyydettävä erikseen.
Ryhmätyöt ja moraaliset oikeudet
Opetuksen yhteydessä tehdään usein myös ryhmätöitä. Monen henkilön yhdessä tekemä teos on tekijänoikeudellisesti yhteisteos, jonka käyttämisestä määräävät kaikki tekijät yhdessä. Ryhmätyön hyödyntämisestä täytyy siis päästä kaikkien tekijöiden kanssa yhteisymmärrykseen.
Lopuksi on muistettava, että sopimuksella voidaan siirtää vain taloudellisia oikeuksia. Teoksen moraaliset oikeudet säilyvät aina tekijällä itsellään, joten tekijän nimi ja lähde on teosta käytettäessä mainittava. Teosta on käytettävä myös hyvän tavan mukaisesti ja tekijää loukkaamatta.