Kysymys koski valmennuskurssimonisteen laatimista yliopiston pääsykoekirjasta.
Tutkija H pyysi 8.9.2002 tekijänoikeusneuvoston lausuntoa siitä, onko hänen oppikirjaansa ”T” pohjautuvan itseopiskelumonisteen laatiminen tapahtunut tekijänoikeuslain mukaisesti. Kyseessä oli E:n laatima ja myymä opetusmateriaali, jossa oli referoitu tutkija H:n pääsykoekirjana olevaa teosta sekä laadittu joitakin kysymyksiä, joihin oli vastattu kirjan tekstin pohjalta. Referointia oli toteutettu pitkälti sanasta sanaan alkuperäistekstiä noudattaen.
Tutkija H kysyi:
(1) Missä tekijänoikeuslain mukaan kulkee referointiin perustuvien luvallisten ja luvattomien tiivistelmien raja?
(2) Voidaanko referointi tehdä niin suoraan ja sanatarkasti kuin tapauksessa oli tehty?
(3) Voidaanko itseopiskelumoniste tulkita sitaattikokoelmaksi?
(4) Voidaanko itseopiskelumoniste tulkita plagiaatiksi?
Tekijänoikeusneuvosto totesi, että ”T” on kirjallinen teos, joka ylittää teoskynnyksen ja saa tekijänoikeudensuojaa. Tekijänoikeus suojaa sekä teosta kokonaisuutena että teoskynnyksen ylittävää teoksen osaa. Kiellettyä on kopioiminen muuttamattomana tai muutettuna oman työn osaksi sekä levittäminen yleisön keskuuteen. Sitaattioikeus on poikkeus tekijän yksinomaiseen oikeuteen määrätä teoksestaan. Sallitun sitaatin laajuutta määriteltäessä otetaan huomioon sekä lainauksien tarkoitus että lainatun osan ja koko teoksen laajuuden välinen suhde. Sitaattia voidaan käyttää esimerkiksi jonkin teoksen arvostelemiseksi, selostettavan asian havainnollistamiseksi tai selvittämiseksi tai tyylinäytteen antamiseksi toisesta teoksesta. Pelkistä sitaateista koostuva työ ei täytä laillisen siteerauksen edellytyksenä olevaa vetoamisfunktiota. Sitaattioikeus on tarkoitettu ensisijaisesti henkisen luomistyön avuksi, ei keinoksi hyödyntää teoksia tai sen osia uuden teoksen osatekijöinä.
Tekijänoikeusneuvosto totesi, että E:n laatima moniste on yhteensä 50 sivun mittainen, joista sivut 2-35 koostuivat valtaosin H:n kirjasta otetuista tekstilainauksista. Monisteen sivut 1 ja 36-50 sisälsivät tekstiä, joita ei ollut otettu H:n kirjasta. Tekijänoikeusneuvosto katsoi, että kyse ei ollut sallitusta sitaattioikeuden käyttämisestä, vaan H:n tekstin sisällyttäminen E:n monisteeseen olisi edellyttänyt H:n suostumusta. Tekijänoikeusneuvosto totesi myös selvennykseksi, että sivujen 1 ja 35-50 laatimiseen ei olisi tarvittu H:n lupaa.
Tekijänoikeuslain mukaan opetuksessa käytettäväksi tarkoitettuun kokoomateokseen, joka muodostetaan useiden tekijöiden teoksista, saa ottaa vähäisiä osia kirjallisesta tai sävellysteoksesta. Edellytyksenä on, että muodostettava kokoomateos koostuu useiden tekijöiden teoksista. Pelkästään kahden tai kolmen tekijän teoksista koottu kokoomateos ei täytä tätä vaatimusta. Tapauksen valmennuskurssimoniste koostui lähes kokonaan yksinomaan hakijan tekstistä, joten se ei kuulunut poikkeuksen piiriin.
Tekijänoikeuslain mukaan sillä, joka on muunnellut teosta, on tekijänoikeus teokseen muunnellussa muodossa. Hänellä ei ole kuitenkaan oikeutta määrätä muunnellusta teoksesta tavalla, joka loukkaa tekijänoikeutta alkuperäisteokseen. E:n monisteen sivuille 2 - 35 oli koottu keskeisiä asioita tiivistelmäksi kirjasta "T". Tekijänoikeusneuvosto totesi, että tällaisen tiivistelmän voisi laatia usealla eri tavalla riippuen siitä, mitä asioita tiivistelmän tekijä katsoo tärkeiksi. E:n monisteen sivut 2 - 35 olivat tekijänoikeuslaissa tarkoitettu muunnelma H:n kirjasta "T", mihin muunnelman tekijällä on tekijänoikeus. Alkuperäisteoksen tekijän lupaa teoksen muuntelemiseen ei tarvita, mutta lupa tarvitaan, kun muunnelma saatetaan yleisön saataviin. Kappaleiden valmistaminen muunnelmasta ja muunnelman saattaminen yleisön saataviin edellyttävät sekä alkuperäisteoksen tekijän että muuntelijan suostumusta. Tekijänoikeusneuvosto totesi, että E:n moniste oli saatettu yleisön saataviin, kun sitä oli tarjottu myytäväksi E:n valmennuskursseille osallistuville henkilöille. Tämä toimi olisi edellyttänyt luvan pyytämistä H:lta.